24.7 Perjantai (40.0 km, 260.35 km)
|
Karhu ilmestyi rantaan katselemaan touhujamme joella |
Hieno kesäpäivä helli ja matka jatkui lähes
tyynessä säässä. Melominen tuntui nyt lähes kesälomaretketkeltä. Varsinkin kun päivän kruunasi komean karhun ilmestyminen rantahiekalle.
Tämän jälkeen kysymykseen nähtiinkö karhu voidaan vastata myönteisesti.
Nalle oli komea näky iltapäivän
auringossa. Meistä tietämättä se törmäsi rantaan, kun meloimme tuulen
alapuolella. Havaittuaan meidät se
pakeni
nopeasti pusikkoon. Oli siis yhtä arka kuin koto-Suomen karhut. Toki karhuihin
pitää suhtautua vakavasti. Varustukseemme kuuluikin karhusumutteet, samanlaisia
joilla vartijat taltuttavat rähinöitsijöitä ja paukkupatruunoita, joita
ammutaan kynän mallisella laukaisimella.
Tavoitteenamme ollut
virtaosuus ja siihen laskeva sivujoen suu saavutettiin illan suussa.
Päivän tuorekala oli pyytämättä ja vieheet viritettiin ennen
päivän urakan päättymistä. Kuinka ollakaan
saalisvalikoimaan saatiin uusi kalalaji, joita tuntui olevan runsaasti
satakilometrisen suvannon loppupäässä. Ennakkoon varmaksi merirautupaikaksi
tiedetty sivujoen suu vilisi jänkäkoiria. Haukihan on hieno kala ja rasvaisen
merikalan jälkeen päätettiin palauttaa makuhermoja maan pinnalle.
Biisoniburgeri
oli luvassa sille, joka saisi reissulla eniten eri
kalalajeja.
Tuomas otti muihin kaulaa ja pelasti suoraan sanoen hauen hampaista
kalan, jota emme
tunnistaneet. Puolen
metrin mittainen, pienisuomuinen
ruskean
sävyinen kala, jonka suu muistutti ankeriaan suuta, jäi siten jälkitunnistuksen
varaan. Unten maille
meidät siivitti
tukeva annos valkosipulihaukea.
25.7 Lauantai (0km, 260.35 km)
Hieno keli näytti jatkuvan ja pisin tyvenen veden taival oli
takana. Koska oli lauantai ja kaivattiin jo kunnon peseytymistä, päivä tuntui
sopivalta saunomiseen ja pyykin pesuun. Tuumasta toimeen ja Jussi kokeneena
kenttäsaunan rakentajana alkoi taiteilla kiuasta. Kivimateriaalia löytyi
sopivasti ja iltapäivällä kiuaskivien harras
lämmitäminen ja niiden paukahtelu kuulosti lupaavalta. Pian kuuluikin
kutsu saunaan. Jos löylyt tuntuvat taivaalliselta niin tämän hienompaa elämystä
on vaikea
hakea.
Päiväkausien hikoaminen
ja sääski- ja
mäkäräisarmeijoiden hakkaama iho sai kaipaamaansa lievitystä kipakoista
löylyistä ja viileästä
jokivedestä.
Uudesti syntyneet retkeläiset kruunasivat päivän eri
yrteillä marinoiduilla haukirisotolla ja
harritartarillla.
26.7. Sunnuntai (21.0 km, 281.35 km)
Lepopäivän jälkeen melominen taas maistui ja kahvistelutauko
pidettiin sivujoen suussa, jonka oli kerrottu olevan kokeilemisen arvoinen
kalapaikka. Kahvitulia
ei saatu edes
sytytettyä, kun ensimmäinen kala potki rantahietikolla. Päästiin jälleen
lohikalasarjaan komean Lake
Troutin
muodossa. Seuraava yritys tuotti komean harrin.
Lisäkipinää antoi muhkea pintakäynti. Pietarin tarjoama papukaijalippa
varmisti kalan merirauduksi ja niinpä graavia punalihaista oli tiedossa illalla.
Ennakkotieto piti paikkansa ja lopulta saatuamme
kahvit keitettyä seurasimmme
rautuparven mulahtelua.
Nopea koskimainen
virta vei retkikunnan ennakkoon katsottuun
leiripaikkaan jäiden murjomaaan saareen. Komean punamahaisen raudun
hyppy varmisti, että täällä
passaa
yöpyä. Saaren toinen puoli oli tasaisen
virran aluetta ja joen pohja lohikaloille
sopivaa kutualustaa. Rautuja tuntui olevan joka
puolella. Kalojen kokohaitari vaihteli
kahdesta kilosta lähes viiteen kiloon. Vaikka kalaa oli paljon, vieheiden
osalta kalat olivat ronkeleita. Kuusamolaisen viehevalikoimasta löytyivät ne punaisen,
valkoisen,
vihreän ja keltaisen sävyt,
joita raudut eivät voineet vastustaa.
|
Susi kiinnostui leiristämme leviävistä hyvistä tuoksuista |
Huippuhetket
koettiin, kun perhovapa taipui raskaasti ja
ensimmäinen perhorautu saatiin selätettyä.
Rautuhuuman katkaisi naarassusi, joka ilmestyi vastarannalle
ilmeisesti paistetun raudun hajun houkuttelemana. Myöhemmin illalla samainen
toistui. Nyt kuitenkin susi oli siirtynyt meidän puolelle rantaa ja
tulla jolkutteli leiripaikan
läheisyyteen. Suden ruokintaan emme ryhtyneet ja ruokatarvikkeet säilöimme
tarkasti kanoottien alle. Aamuyöstä susien ulvonta eri suunnista varmisti
eläimiä olevan useampikin.
27.7.Maanantai (36.28 km , 317.63 km)
Aamupäivä
ihasteltiin
rautujen pintakäyntejä. Antin perho kelpasi lähes
neljän kilon kaunottarelle. Topekin tuumasi
viiden kilon punamaista vapauttaessaan, että olemme saaneet varmaankin saalis-
ja taivasosuutemme täyteen. Sää helli edelleen. Täydellisyyttä vähensivät vain
syöpäläisarmeijat, joista ei tunnuttu pääsevän erooon. Susiyön jälkeen
maistuivat letut graaviraudun, keitettyjen raudun ruotojen
ja loimuraudun kera. Laitoimme kanootit
ojennukseen ja matka jatkui. Matkanteko oli nyt joutuisaa. Nopeassa
virrassa
ei tarvinnut kuin ohjata
kanoottia. Jännitys kohosi kohti iltapäivää. Edessä
olisi joen vaativimmista koskista. Rocky Defile
oli vajaan kilomerin pituineen pikataival, jossa joki syöksyi kapeaan
kanjoniin. Aallot tulisivat olemaan korkeita ja rannoilla pystysuorat
kallioseinät. Etukäteistarkastus varmisti asian. Korkeita aaltoja, mutta ei
pintakiviä. Kahdesta kumikanootista saisi oivan katamariinin. Tämä oli testattu
ja hyväksi todettu. Tuumasta toimeen ja sidoimme kanootit yhteen. Retkikuntamme
suuntasi
uuden tyyppisen aluksen
kanjoniin. Uusi alus totteli hyvin, ristiaallokossa kumilautan kurssi pysyi
suorassa ja kanjoniosuus oli ohi parissa minuutissa.
Seuraava leiri pystytettiin Karhujärven
suunnalta laskevan Kendalljoen läheisyyteen. Maaperä alkaa muuttua täällä ja
sivujoki oli uurtanut itsensä syvään kanjoniin. Iltakävelyn ohessa tehty
koekalastus kanjonin pohjalla osoitti Kendallin olevan tuottoisa harjusjoki.
Kalojen koko oli ylävirtaan verrattuna pienempi.
|
Seikkailijat Rocky Defile koskella scouttaamassa |
|
Maisema Coppermine joelle Kendalljokisuusta |
28.7.Tiistai (49.1 km, 366.73 km)
|
Kotkia ja kotkanpesiä oli matkan varrella runsaasti |
Kesäkelit jatkuivat
edelleen. Päivällä mittari huiteli + 28 asteessa.
Matkalla lounastauko
sattui kalliopahdan alle. Pääsimme kiikaroimaan läheisenllä kielekkeellä olevaa
kotkan pesää ja
poikasta, joka
harjoitteli pesän reunalla siiipiensä
kantavuutta.
Päätettiin huitaista kerralla pidempi matka Melvillejokisuuhun. Melville saavutettiin iltapäivällä, jolloin helle oli vaihtunut
tuuleksi ja sateeksi.
Paikka oli yksi Copperiminen ykköspaikkoja merirautukalastuksen suhteen. Takaisku oli huomattava,
kun Melvillen suussa
oli kuuden hengen kalastusleiri.
Ryhmä osoittautui tanskalaisvetoiseksi opastetuksi
ryhmäksi. Nämä perhokalastajat
olivat 12
päivän kalastusturneella Copperilla.
Pian selvisi, että itse Melvillejoessa ei
ollut vielä nousurautua. Pääuomassahan nousukala oli kuitenkin noussut jo
latvoille, mutta sivujokien kalat ilmeisesti tulivat hieman myöhemmin. Harria
tuntui kuitenkin olevan ja Melvillejokisuun alapuolella myös rautua. Pystytimme leirimme perhokalastajien leiriä vastapäätä Melvillejoen toiselle puolelle ja jäimme odottelemaan kalastuspaikkojen vapautumista. Emme halunneet häiritä opastetun ryhmän kalastelua, mutta seurasimme silmä tarkkana kuinka he nostelivat raudun toisensa perään mitattavaksi ja jälleen vapautettavaksi. Heidän kalastuksensa ja ruokahuoltonsa perustui meistä poiketen catch and release kalastukseen ja kuivamuoniin. Meidän ruoka taas perustui aivan lähiruokaan, eli otimme tuorekalaa, jonka söimme päivittäin. Mekin siis päästimme valtaosan kaloista takaisin vapauteen.
...lisää tulossa!