Päivät maalikylissä erämaan jälkeen.

4.8 Tiistai

Kylän matkamuistojen kaupustelijat kiertelivät leirintäalueella koko maanantai illan, joten päätimme että seuraavana päivänä pääsisimme lämpimään suihkuun ja pehmeään vuoteeseen. Niinpä viimeyö Kugluktukin leirintäalueella oli meidän viimeinen telttamajoitus tällä reissulla.
Kevyen aamupalan jälkeen siirryimmekin Enokhok Inn & Suites majoituspalveluiden tiloihin. Kugluktukissa kaikki osoittautui kalliiksi, mikä oli ymmärrettävää paikan syrjäisen sijainnin vuoksi. Kaikki tarvikkeet tuotiin kylään lentämällä, vesitse tai talvitietä pitkin talvella.
Kyllä lämmin suihku tuntuikin taivaalliselta kolmen viikon telttamajoituksen jälkeen. Päivä Kugluktukissa kuilui muuten kylään tutustuessa ja lepäillessä.

5.8 Keskiviikko

Bayside B&B

Continental Breakfast. tavaroiden pakkaus ja lentokentälle hyvissä ajoin tavaroiden kanssa. Lähdimme aikaisin kentälle, koska meillä oli aika paljon matkatavaraa ja kanootteja emme olleet edes etukäteen ilmoittaneet lennolle. Kaikki meni kuitenkin mutkattomasti ja lento oli likimain ajallaan. Laskeuduimme klo 15 Yellowknifen kentälle, missä Anna ja Brian olivat jo meitä vastassa. Heidän avullaan saimme tavaramme mukavasti seuraavaan majapaikkaamme - Bayside B&B. Majailisimme siellä meidän kotilentoomme asti.
Anna ja Brian tarjosivat meille vielä illallisen luonaan. Heistä oli meille suunnaton apu paikan päällä sekä ostosten tekemisessä että kuljetuksissa. Illallisen jälkeen suuntasimme keskustaan, missä illalla tapasimme RediscoverNA:n porukan (blog päivitys 6.8).

6.8 Torstai 

Päivä kului lepäillessä ja tuliaisia ostellessa.

Yellowknife näköalakukkulalta katsottuna

7.8 Perjantai

Viimeiset Biisoniburgerit WildCat:ssa ilta-auringossa

Viimeiset ostokset ja huoltopäivä. Vuokrasimme polkupyörät majapaikamme läheltä, jotta pääsisimme liikkumaan kaupungilla hieman helpommin. Osa porukasta kävikin pesemässä pyykkiä kaupungin toisella laidalla. Myöhemmin päivällä pyöräilimme vielä Annan ja Brianin luokse näyttämään reissumme kuvia.
Paluumatkalla sattui pieni haaveri, kun Markku kolaroi pyörällä taksin kanssa. Kuperkeikan tuloksena oli pientä asfaltti-ihottumaa. Onneksi ei käynyt pahemmin.

8.8 Lauantai

Aamupalan jälkeen tilasimme tilataksin, mihin mahtuisimme kaikkien matkatavaroiden kanssa. Paluulentomme Suomeen lähti Yellowknifen kentältä n. kahden aikaan. Kaikki sujui loistavasti ja kotimatkamme alkoi...

Hienosti onnistunut Once In a Lifetime - seikkailumme oli kotimatkaa vaille päätöksessä...

Päiväkirjamerkintöjä 4

29.7 Keskiviikko (0 km, 366.73 km)

Tiku tai Taku

Nukuttiin kunnolliset pitkät yöunet ja kehiteltiin jälleen jonkinlaiset kalapohjaiset aamupalat. Päivä oli pilvinen ja huomattavasti edellispäiviä viileämpi. Seurasimme Tanskalais-Ruotsalais-Englantilaisryhmän kalastelua ja kalastelimme itse samalla muutamia harreja ruokakalaksi. Seurattiin aikamme kuluksi maaoravien touhuja ja lepäiltiin päivä. Jussi soitteli tinapilliä ja lauleskeli aikansa kuluksi irlantilaisia juomalauluja.
Getaway Tour:n opas kävi välillä meidän puolella kahvilla ja vaihtamassa kuulumisia kalastuskokemuksista. Heillä oli ylimääräisiä ruokatarpeita, joita hän tarjosi meidän käyttöön. Käytimmekin tarjouksen hyödyksi ja otimme jotain pientä iloksemme (jälkiruokaa ja mehutiivistettä).

Harjukset Coppermine joella olivat väritykseltään komeita

30.7 Torstai (31.3 km, 394.03 km)

Viimein perhokalastusryhmä lähti ja pääsimme kunnon pooleille kalastamaan. Saimmekin reilun tunnin kalastusponnistuksen aikana pari merirautua. Keskityimme lähinnä valokuvaukseen ja vedenalaisten väsytys- ja vapautuskuvien kuvaamiseen, mikä onnistuikin erinomaisesti (videopätkät tulevat blogiin myöhemmin, kunhan saamme paremmat yhteydet).
Kalastusponnistuksen jälkeen jatkoimme matkaa - Muskox rapids (ei nähty myskihärkiä) ja Sandstone rapids, minkä jälkeen pystytimme leirin idästä laskevan puron varteen. Päivä oli aurinkoinen eikä ystäviäkään (sääskiä ja mäkäräisiä) enää tuntunut olevan häiriöksi asti. Otimme aurinkoa ja nautimme pohjoisen yöttömästä yöstä.

31.7 Perjantai (40.0 km, 434.03 km)

Escape Rapids - täältä löytyi vielä lunta ja jäätä

Escape Rapids

Leiripaikkamme oli aivan loistava, mutta päätimme silti jatkaa matkaa, koska odotimme jo kovasti Coppermine joen viimeistä ja ehkä vaativinta koskea. Matkan varrella oli kuitenkin muitakin kovia koskia. Escape rapids:llä kuvattiin koskenlaskua ylhäältä sekä alhaalta. Saimmekin kuvattua näyttäviä koskenlaskuvideoita.

Bloody Falls - alaosa koskesta

Saavuimme Bloody Falls koskelle iltapäivällä klo 19 aikaan. Scouttasimme kosken ja pähkäilyn jälkeen Tuomas ja Jussi päättivät laskea kosken. Markku ja Pietari päätyivät siirtämään varusteet kantamalla kosken alapuolelle kävelemällä. Samalla he kuitenkin kuvasivat vaativan koskenlaskun. Kosken lasku onnistuikin loistavasti ja siitä saatiin mitä mainioin videopätkä.
Bloody Falls koski oli huikean kaunis paikka. Paikka oli yksi joen parhaimmista kalastuspaikoista. Jokisuussa olevan Kugluktuk kylän asukkaat viettivät vapaata aikaansa perheineen koskella kalastellen ja luonnosta nauttien. Alue oli luonnonpuistoa ja siellä vieraili myös jonkinverran turisteja. Vierailijat tulivat Kugluktukista joko mönkijöillä, pyörillä tai venekyydillä.
Leiriydyimme siis Bloody Falls koskelle.

1.8 Lauantai (0 km, 434.03 km)

Bloody Falls näytti upealta aamuauringossa. Kyläläiset olivat lähteneet yön tunteina ja koski oli vain meidän. Kalastus tuottikin miellyttävän yllätyksen. Saimme uuden lisän kalalajien kirjoon. Aamukalastus tuotti muhkean siian (3.75 kg). Saimme vielä toisenkin siian ja yhden meriraudun. Oli siis selvää mitä me söisimme lounaaksi - tartar rautua ja loimusiikaa. Päivä menikin ruokaa laitellessa ja lepäillessä.

2.8 Sunnuntai (0 km, 434.03 km)

Olimme jo etukäteen päättäneet, että melomme maanantaina Kugluktukiin, joten tänään oli pyykinpesupäivä ja valmistauduimme palaamaan sivistyksen pariin. Päivä kului siis kalastelun, pyykkäilyn ja auringosta nautiskelun merkeissä. Iltapäivällä rupesi satamaan vettä, joten vetäydyimme poikkeuksellisen aikaisin nukkumaan.

3.8 Maanantai (17.4 km, 454.43 km)

Heräsimme todella aikaisin (n. klo 6.00). Sade oli loppunut ja aamupalan aikana kuivattelimme telttaa sen minkä pystyimme. Suurin kalastusinto oli kaikilla jo sen verran laantunut, että leirin purkamisen ja pakkaamisen jälkeen pääsimme melomaan viimeistä etappia kohtuullisen aikaisin. Saavuimme määränpäähän Kugluktukiin n. klo 15 aikaan. Maanantai oli valtiollinen vapaapäivä ja sen vuoksi kyläläisiä oli rannassa ja satama-alueella runsain määrin. He ottivat meidät vastaan iloisesti onnitellen meitä onnistuneesta matkasta ja toivotellen meidät tervetulleeksi Kugluktukiin. Reissun viimeisen telttayön vietimme Kugluktukin leirintäalueella.

Reissu tehty ja miehet Kugluktukin leirintäalueella takanaan jäämeri

....loput sitten kun ehditään :)

Päiväkirjamerkintöjä 3

24.7 Perjantai (40.0 km, 260.35 km)

Karhu ilmestyi rantaan katselemaan touhujamme joella

 Hieno kesäpäivä helli ja matka jatkui lähes  tyynessä säässä. Melominen tuntui nyt lähes kesälomaretketkeltä. Varsinkin kun päivän kruunasi komean karhun ilmestyminen rantahiekalle.    Tämän jälkeen kysymykseen nähtiinkö karhu voidaan vastata myönteisesti. Nalle oli komea näky iltapäivän auringossa. Meistä tietämättä se törmäsi rantaan, kun meloimme tuulen alapuolella. Havaittuaan meidät se  pakeni nopeasti pusikkoon. Oli siis yhtä arka kuin koto-Suomen karhut. Toki karhuihin pitää suhtautua vakavasti. Varustukseemme kuuluikin karhusumutteet, samanlaisia joilla vartijat taltuttavat rähinöitsijöitä ja paukkupatruunoita, joita  ammutaan kynän mallisella laukaisimella.
Tavoitteenamme ollut virtaosuus ja siihen laskeva sivujoen suu saavutettiin illan suussa. Päivän tuorekala oli pyytämättä ja vieheet viritettiin ennen  päivän urakan päättymistä. Kuinka ollakaan saalisvalikoimaan saatiin uusi kalalaji, joita tuntui olevan runsaasti satakilometrisen suvannon loppupäässä. Ennakkoon varmaksi merirautupaikaksi tiedetty sivujoen suu vilisi jänkäkoiria. Haukihan on hieno kala ja rasvaisen merikalan jälkeen päätettiin palauttaa makuhermoja maan pinnalle.
Biisoniburgeri oli luvassa sille, joka saisi reissulla eniten eri  kalalajeja.  Tuomas otti muihin kaulaa ja pelasti suoraan sanoen hauen hampaista kalan, jota emme  tunnistaneet. Puolen metrin mittainen, pienisuomuinen  ruskean sävyinen kala, jonka suu muistutti ankeriaan suuta, jäi siten jälkitunnistuksen varaan. Unten maille  meidät siivitti tukeva annos valkosipulihaukea.

25.7 Lauantai (0km, 260.35 km)

Hieno keli näytti jatkuvan ja pisin tyvenen veden taival oli takana. Koska oli lauantai ja kaivattiin jo kunnon peseytymistä, päivä tuntui sopivalta saunomiseen ja pyykin pesuun. Tuumasta toimeen ja Jussi kokeneena kenttäsaunan rakentajana alkoi taiteilla kiuasta. Kivimateriaalia löytyi sopivasti ja iltapäivällä kiuaskivien harras  lämmitäminen ja niiden paukahtelu kuulosti lupaavalta. Pian kuuluikin kutsu saunaan. Jos löylyt tuntuvat taivaalliselta niin tämän hienompaa elämystä on vaikea  hakea.  Päiväkausien hikoaminen  ja sääski- ja  mäkäräisarmeijoiden hakkaama iho sai kaipaamaansa lievitystä kipakoista löylyistä ja viileästä  jokivedestä. Uudesti syntyneet retkeläiset kruunasivat päivän eri  yrteillä marinoiduilla haukirisotolla ja harritartarillla. 

26.7.  Sunnuntai (21.0 km, 281.35 km)

 

Lepopäivän jälkeen melominen taas maistui ja kahvistelutauko pidettiin sivujoen suussa, jonka oli kerrottu olevan kokeilemisen arvoinen kalapaikka. Kahvitulia  ei saatu edes sytytettyä, kun ensimmäinen kala potki rantahietikolla. Päästiin jälleen lohikalasarjaan komean Lake  Troutin muodossa. Seuraava yritys tuotti komean harrin.  Lisäkipinää antoi muhkea pintakäynti. Pietarin tarjoama papukaijalippa varmisti kalan merirauduksi ja niinpä graavia punalihaista oli tiedossa illalla. Ennakkotieto piti paikkansa ja lopulta saatuamme  kahvit keitettyä seurasimmme  rautuparven mulahtelua.
 Nopea koskimainen virta vei retkikunnan ennakkoon katsottuun  leiripaikkaan jäiden murjomaaan saareen. Komean punamahaisen raudun hyppy varmisti, että täällä  passaa  yöpyä. Saaren toinen puoli oli tasaisen virran aluetta ja joen pohja lohikaloille  sopivaa kutualustaa. Rautuja tuntui olevan joka  puolella. Kalojen kokohaitari vaihteli kahdesta kilosta lähes viiteen kiloon. Vaikka kalaa oli paljon, vieheiden osalta kalat olivat ronkeleita. Kuusamolaisen viehevalikoimasta löytyivät ne punaisen, valkoisen,  vihreän ja keltaisen sävyt, joita raudut eivät voineet vastustaa.

Susi kiinnostui leiristämme leviävistä hyvistä tuoksuista

Huippuhetket  koettiin, kun perhovapa taipui raskaasti ja ensimmäinen perhorautu saatiin selätettyä.

Rautuhuuman katkaisi naarassusi, joka ilmestyi vastarannalle ilmeisesti paistetun raudun hajun houkuttelemana. Myöhemmin illalla samainen toistui. Nyt kuitenkin susi oli siirtynyt meidän puolelle  rantaa ja   tulla  jolkutteli leiripaikan läheisyyteen. Suden ruokintaan emme ryhtyneet ja ruokatarvikkeet säilöimme tarkasti kanoottien alle. Aamuyöstä susien ulvonta eri suunnista varmisti eläimiä olevan useampikin. 

 

27.7.Maanantai (36.28 km , 317.63 km)

Aamupäivä  ihasteltiin rautujen pintakäyntejä. Antin perho kelpasi lähes  neljän kilon kaunottarelle. Topekin tuumasi viiden kilon punamaista vapauttaessaan, että olemme saaneet varmaankin saalis- ja taivasosuutemme täyteen. Sää helli edelleen. Täydellisyyttä vähensivät vain syöpäläisarmeijat, joista ei tunnuttu pääsevän erooon. Susiyön jälkeen maistuivat letut graaviraudun, keitettyjen raudun ruotojen  ja loimuraudun kera. Laitoimme kanootit ojennukseen ja matka jatkui. Matkanteko oli nyt joutuisaa. Nopeassa virrassa  ei tarvinnut kuin ohjata kanoottia. Jännitys kohosi kohti iltapäivää. Edessä  olisi joen vaativimmista koskista. Rocky Defile oli vajaan kilomerin pituineen pikataival, jossa joki syöksyi kapeaan kanjoniin. Aallot tulisivat olemaan korkeita ja rannoilla pystysuorat kallioseinät. Etukäteistarkastus varmisti asian. Korkeita aaltoja, mutta ei pintakiviä. Kahdesta kumikanootista saisi oivan katamariinin. Tämä oli testattu ja hyväksi todettu. Tuumasta toimeen ja sidoimme kanootit yhteen. Retkikuntamme suuntasi  uuden tyyppisen aluksen kanjoniin. Uusi alus totteli hyvin, ristiaallokossa kumilautan kurssi pysyi suorassa ja kanjoniosuus oli ohi parissa minuutissa.  Seuraava leiri pystytettiin Karhujärven suunnalta laskevan Kendalljoen läheisyyteen. Maaperä alkaa muuttua täällä ja sivujoki oli uurtanut itsensä syvään kanjoniin. Iltakävelyn ohessa tehty koekalastus kanjonin pohjalla osoitti Kendallin olevan tuottoisa harjusjoki. Kalojen koko oli ylävirtaan verrattuna pienempi.

Seikkailijat Rocky Defile koskella scouttaamassa

Maisema Coppermine joelle Kendalljokisuusta

28.7.Tiistai (49.1 km, 366.73 km)

Kotkia ja kotkanpesiä oli matkan varrella runsaasti

Kesäkelit jatkuivat  edelleen. Päivällä mittari huiteli + 28 asteessa.  Matkalla lounastauko sattui kalliopahdan alle. Pääsimme kiikaroimaan läheisenllä kielekkeellä olevaa kotkan pesää ja  poikasta, joka  harjoitteli pesän reunalla siiipiensä kantavuutta.
Päätettiin huitaista kerralla pidempi matka Melvillejokisuuhun.   Melville saavutettiin iltapäivällä, jolloin helle oli vaihtunut tuuleksi ja sateeksi.  Paikka oli yksi Copperiminen ykköspaikkoja merirautukalastuksen suhteen. Takaisku oli huomattava, kun Melvillen suussa oli kuuden hengen kalastusleiri. Ryhmä osoittautui tanskalaisvetoiseksi opastetuksi  ryhmäksi. Nämä perhokalastajat olivat 12  päivän kalastusturneella Copperilla.
Pian selvisi, että itse Melvillejoessa ei ollut vielä nousurautua. Pääuomassahan nousukala oli kuitenkin noussut jo latvoille, mutta sivujokien kalat ilmeisesti tulivat hieman myöhemmin. Harria tuntui kuitenkin olevan ja Melvillejokisuun alapuolella myös rautua. Pystytimme leirimme perhokalastajien leiriä vastapäätä Melvillejoen toiselle puolelle ja jäimme odottelemaan kalastuspaikkojen vapautumista. Emme halunneet häiritä opastetun ryhmän kalastelua, mutta seurasimme silmä tarkkana kuinka he nostelivat raudun toisensa perään mitattavaksi ja jälleen vapautettavaksi. Heidän kalastuksensa ja ruokahuoltonsa perustui meistä poiketen catch and release kalastukseen ja kuivamuoniin. Meidän ruoka taas perustui aivan lähiruokaan, eli otimme tuorekalaa, jonka söimme päivittäin. Mekin siis päästimme valtaosan kaloista takaisin vapauteen.

...lisää tulossa!