Coppermine River 2015: Päiväkirjamerkintöjä 2

Ei se aurinko aina paista pojille

19.7 Sunnuntai (28.4 km,106.25 km)

Aamupalan jälkeen jatkoimme matkaa sateisessa ja tuulisessa säässä. Kummallisesti tuntui aina olevan vastatuuli (ainakin järviosuuksilla). Leiripaika
ksi valitsimme viisi vuotta sitten hyväksi todetun leiripaikan. Joella melominenkin tuntuikin paljon mukavammalta kuin järviosuuksilla vastatuuleen puurtaminen. Kumikanootit pääsivät nyt näyttämään kyntensä.

20.7. Maanantai (30.0 km, 136.25 km)

Jälleen kalapainotteinen aamupala ja joelle melomaan. Toiveena päästä Fairy joen suulle tämän päivän aikana. Arctic Char suolakalana voisi ehkä olla mahdollista jo huomenaamuna. Vastatuuli ja vesisade päivän loppupuolella kuitenkin tuntui lannistavan melojien mielialaa. Varmuuden vuoksi otimme matkan aikana ruokakalaksi muutamia harreja.
Lopulta pääsimme Fairy joen suuhun ja ryhdyimme pystyttämään leiriä pienessä tihkusateessa. Kalastelimme jonkinverran, mutta raskaan melontapäivän uuvuttamina päätimme mennä nukkumaan hyvissä ajoin ja keskittyä kalastukseen vasta seuraavana päivänä. Meillä oli edellisen reissun jäljiltä tieto, että Fairy olisi se paikka josta merirautua voisi jo saada.

21.7 Tiistai (0 km)

Olimme suunnitelleet tästä päivästä huoltopäivää (siis pyykinpesua ja välineiden huoltoa), mutta sateen vuoksi siitä tulikin vain lepopäivä. Hieman puolenpäivän jälkeen Markun kelan jarru surrasi siihen malliin, että vavan päässä oli jotain muuta kuin harri tai lake trout. Kohta rannalla olikin matkamme ensimmäinen merirautu. Tämä saikin miehiin liikettä ja jokainen olikin kohta rannalla vapaa heiluttelemassa. Saimmekin päivän aikana kolme komeaa merirautua. Fairyjokisuu osoittautui maineensa veroiseksi. Rautujen lisäksi saimme parikymmentä harjusta 0.5-1.0 kilon väliltä. Jostain kumman syystä harjukset eivät tuntuneet ruokakalana houkuttelevalta, joten päästimme likimain kaikki takaisin.
Ruokakalan ja muidenkin ruokien säilytykseen löysimme Fairyn suuosasta huiman kohdan. Vaikka joen vesi oli noin 12 asteista eli kohtalaisen lämmintä, niin löysimme yhden kohdan jossa vesi oli poikkeuksellisen kylmää. Lämpötilan mittaus tuotti yllättävän tuloksen. Vesi tuossa kohdassa oli vain kaksi asteista. Ei siis ollut ihme, että kädet tuntuivat kohmeisilta kalan perkauksen jälkeen.
Markku ja Pietari kävivät iltapäivällä tutustumassa Fairyjokeen tarkemminkin kävelemällä 3-4 km jokivartta ylöspäin. Toivat takaisin tullessaan leiriin alueen kaikki sääsket ja mäkäräiset.

22.7 Keskiviikko (37.1 km, 173.35 km)

Aamupalaksi kalanruotosoppaa, tavarat kasaan ja eikun menoksi. Oivallisen kelin vuoksi päätimmekin lähteä melomaan, vaikka kalapaikka oli mitä mainioin. Meloimmekin aika reippaasti vaikka tämän päivän osuus olikin suvantoa. Kävimme kirjoittamassa puumerkkimme vanhaan kaivosmiesten mökkiin, minne kaikki muutkin jokea meloneet olivat nimensä kirjoittaneet. Paikalla oli muuten sellainen määrä sääskiä ja mäkäräisiä että emme olleet aikaisemmin moista nähneet.

23.7 Torstai (47.0 km, 220.35 km)

Suvanto-osuus jatkui ja meidän onneksi ei ollut vastatuulta, joten meloimme pitkän päivän. Pystytimme leirin vähän mainareiden rakennusten alapuolelle joen toiselle rannalle.